Koiruutta on yritetty opettaa kulkemaan springerissä, joka siis on pyörään kiinnitettävä juoksulaite. Alkuun se oli ihan kauhuissaan, ei uskaltanu tulla lähellekkään moisia omituisia kapistuksia. Polkupyöräkin ihmetytti kovasti!
Makupaloilla totutettiin ekaks kulkemaan rinnalla irrallaan, sitten valjaat kiinni springeriin...makupaloja lisää, innokasta kannustusta... muutamia tassutuksia eteenpäin, stoppi, poukkoilua sinne tänne...
Sitten eräänä päivänä makupalojen voimalla koiruus suostui kävelemään mukana jopa useamman metrin! Tässä vaiheessa pyörää vasta talutettiin, mutta "Hyvä Pepe!" joka tapauksessa. Tästä innostuneena uskalsin hypätä pyörän selkään ja kokeilla ajamista...voiko olla totta?? SE ONNISTUI ;D
Välillä pidettiin taukopäiviä. Sitten tuli takapakkia...ajaessani koiruus onnistui jotenkin tunkemaan itsensä väärälle puolelle pyörää. En kyllä ymmärrä miten kaikki tapahtui, mutta siitä seurasi sydäntäsärkevää ulinaa, pyörän kaatuminen ja "mammalle" mustelmia. Onneksi koiruus ei loukannut itseään, säikähti vaan ja luimisteli pyörää.
Jottei jäisi kammoa pyörää kohtaan, koiruus kiinni ja pieni matka kävelyä springerissä. Nyt pyöräily ei ole onnistunut, mutta jatketaan talutus harjoituksia...
Tässä tunnelmia tältä päivältä:
Vähän on epäilevä ilme. " Onks tää varmasti turvallista? "
Välillä pitää nousta pyytämään rapsutuksia pyörän taluttajalta.
" Aiku tuntuu hyvältäää...rapsuta just siitäää! "
Välillä, muutaman metrin välein, heitetään mahalleen. " Eiks tää jo riitä tältä päivältä?! "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti